Lähes kaikki oluet voidaan karkeasti jaotella kahteen ryhmään.

I. LAGERIT eli pohjahiivaoluet
Tummia, vaaleita, mietoja tai vahvoja. Sana lager tulee saksankielen sanasta lagerung, varastointi. Lagerit käytetään jalostetuilla hiivakannoilla, jotka laskeutuvat käymisen aikana oluen pohjalle. Lagerit kypsytetään kylmässä varastossa eli lageroidaan. Yhteistä erilaisille lagereille on aromien puhtaus.
 

LAGER-tyyppejä:

PILS, PILSNER Voimakkaasti humaloitu kullanvärinen täysmallasolut. Nimetty Tsekin Plzen-kaupungin mukaan, josta on lähtöisin maailman ensimmäinen vaalea olut, Pilsner Urquell, "Pilsenin alkulähde".

BOCK JA DOPPELBOCK "Pukkioluet" ovat vahvoja, 6-8 prosenttisia täyteläisiä lagereita. Useasti miedommat bockit ovat vaaleita ja vahvemmat doppelbockit tummia.

TUMMA LAGER Paahdetuista maltaista värinsä saaneet tummat lagerit ovat maultaan karamellimaisen paahtuneita.
Saksalaisen Münchener-tyylin edustajat ovat yleisesti kuivempia kuin tshekkiläiset tummat lagerit.
 

II. ALET eli pintahiivaoluet
Ale-oluiden kirjo on huomattavasti laajempi kuin lagereiden.
Alet käyvät lämpimässä ja hiiva nousee käymisen aikana pinnalle.
Tämä tekee aleista vivahteikkaita ja useimmiten tuoksultaan ja maultaan hedelmäisiä.
 

ALE-tyyppejä:

BITTER Englannista lähtöisin oleva aromaattisesti humaloitu, useimmiten meripihkanvärinen 3,5 - 5,5 prosenttinen, hedelmäinen ale.

STOUT Englanninkielen sana stout tarkoittaa tukevaa, tuhtia. Yleisimmät stout-tyypit ovat lähes mustia, selkeän paahtuneita ja kuivahkoja.

WEIZEN, WEISSE Saksalainen vehnäolut, joka voi olla sameaa (hefe, suodattamaton), kirkasta (kristall) tai tummaa (dunkel, schwartz). Yhteistä weizeneille on kirpeä raikkaus ja voimakas hedelmäisyys, useimmiten banaanisuus.

WITTE, WIT, BLANCHE Belgian vehnäoluet maustetaan lähes poikkeuksetta korianterilla ja jollakin sitruksella.
Vaaleita, suodattamattomia ja erittäin raikkaita janonsammuttajia.

BELGIALAISET ALET Belgi-alen eri tyylejä on Belgiassa satoja. Belgialaiset valmistavat hedelmäisiä, usein yli kuusiprosenttisia aleja, joita myös maustetaan ennakkoluulottomasti mm. kirsikoilla, hunajalla ja metsämansikoilla.

NÄIN MAISTELET OLUTTA

1. NUUHKAISE
Kun olet kaatanut olutta lasiin, nuuhkaise sitä. Heti ensimmäinen nuuhkaisu on tärkeä, koska oluen herkimmät tuoksut saattavat haihtua nopeasti. Makeat ja paahtuneet tuoksut kertovat yleensä maltaasta, yrttimäiset ja kukkaiset humalasta. Olutta on myös saatettu ryydittää erilaisilla mausteilla.

2. KATSELE
Seuraavaksi katso olutta. Onko se kirkasta vai sameaa? Sameus ei ole välttämättä virhe, mutta jos lasissa uiskentelee suurempia epämääräisiä kokkareita, on jotain pielessä.

Entä millainen vaahto oluessa on ja minkä väristä olut on? Näköaistimus vaikuttaa yllättävästi muihinkin aisteihin: tummemmat oluet mielletään helposti tukevammiksi kuin vaaleammat, vaikka niin ei läheskään aina ole.

3. NUUHKAISE UUDESTAAN
Nyt kannattaa tarkistaa tuoksu uudestaan. Löytyykö uusia asioita? Monet oluen tuoksut ovat vahvempien aromien alla. Ammattimaistelijat muuten kuvaavat oluen makujen ja tuoksujen kirjoa sanalla "flavori".

4. MAISTELE
Ota kunnon suullinen, niin saat heti tuntuman siitä, onko olut kevyt vai paksu, hapoton vai hapokas, makea vai kuiva. Onko hiilihappoa liikaa vai sopivasti, vai kenties liian vähän? Entä katkeruutta? Pyörittele olutta suussa ja mieti, mitä muuta maku tuo mieleesi. Käytä mielikuvitusta. Nielaise.

Millainen on jälkimaku? Onko se lyhyt, vai viipyykö se pitkään. Tuntuuko katkeruutta, maltaisuutta, alkoholia? Vai oliko se "raikkaan puhdas"? Olutta maisteltaessa on syytä nielaista olut, jotta saadaan maistettua myös oluelle ominainen jälkimaku.

OLUT JA RUOKA

Toisin kuin yleisesti luullaan, olutta kannattaa tarjota muunkin kuin makkaran kanssa. Kun yhdistät oikeanlaisen oluen oikeaan ruokalajiin, koet onnistuneita makuelämyksiä.

Yleisohjeena oluen ja ruoan yhdistämiselle on valita kalan ja kanan kanssa vaaleampaa ja muun lihan kanssa tummaa, voimakkaamman makuista olutta. Alla on joitakin esimerkkejä mahdollisista olut ja ruoka -yhdistelmistä.